Oman kodin onnea

Onnea on oma sauna. Minulla ei koskaan aiemmin ole ollut omassa asunnossa (omistus/vuokra-asunnoissa) saunaa. No nyt on ja vieläpä puulämmitteinen. Ja voin sanoa, että on aivan suunnattoman ihana. Lauantaina lämmitettiin sauna ensimmäistä kertaa ja lauteilla istuessa minut valtasi suuri onnen tunne. Sillä hetkellä aika tuntui jopa hetkeksi pysähtyvän. Oli sellainen ”Elämä on ihanaa” –fiilis. Saunan jälkeen korkattiin vielä kesälomareissulta ostettu kultainen kuohuviini. Pientä luksusta siis siinäkin.

Tuo samainen ”Elämä on ihanaa” –fiilis on kyllä ollut valloillaan viime päivinä muutenkin. Ensimmäistä kertaa se valtasi minut viime viikolla, kun tyhjensin yksin muuttolaatikoita uudessa kodissamme ja hetkeksi istahdin takan eteen tuijottelemaan tulta ja nauttimaan lämmöstä. Onnea on oma takka.

Saman onnen tunteen on aiheuttanut myös uusi sänky. Kun on viimeiset puolivuotta nukkunut ensin muutaman kuukauden ajan 120 cm leveässä vanhassa runkopatjasängyssä lapsen ja kahden koiran kanssa miehen nukkuessa patjalla lattialla ja sitten muutaman kuukauden levitettävällä vuodesohvalla koko perheen kesken, niin se oma, kunnon patjoilla varustettu, sänky tuntuu taivaalliselta. Ihanaa on myös se, että Lili  on tykästynyt omaan sänkyynsä ja on nyt nukkunut siinä yönsä. Onnea on siis oma sänky. :-)

Onnea on myös oma kahvimuki. Miten olenkaan ikävöinyt Iittalan Taika-mukiani. Se on juuri täydellinen aamukahvimuki. Siihen mahtuu sopiva määrä kahvia ja maitoa herättämään minut. Kupillinen riittää lehdenluvun ajaksi ja reilusta maitomäärästä huolimatta kahvi pysyy loppuun asti sopivan lämpimänä. Täydellistä. Toki kahvi on mummolan muumimukeissakin hyvältä maistunut, mutta yksi kupillinen ei riitä ja on ärsyttävää nousta kesken aamupalan hakemaan lisää kahvia. Joskus ne on vaan hyvin pieniä asioita, jotka tekevät onnelliseksi…

Onnea on oma koti. Hyvin meillä meni asuminen mummolassakin, mutta kyllä oma koti on aina oma koti. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja kaiken (pyykin pesun, siivouksen, ruuanlaiton, sohvalla löhöilyn, saunomisen, jätteiden lajittelun, telkkarin katsomisen jne.) saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa (= kuten me Samin kanssa haluamme).

En myöskään ole yksin näiden onnentunteiden kanssa. Kyllä onnellisuutensa ovat ilmaisseet myös Sami ja Lili. Sami on samoilla linjoilla kanssani ainakin saunan, sängyn ja yleisesti sen suhteen, että nyt saadaan tehdä kaikki niin kuin itse halutaan. Ja Lili on riemuissaan omasta huoneestaan ja kaikista ihanista leluistaan. Ja suuri puheenaihe onkin viime päivinä ollut iso talo, oma koti ja oma huone. Ihanaa oli myös eilen, kun Lili istui kirjastohuoneemme lattialla. Hän oli kasannut kaikki lastenkirjat matolle ja luki niitä itsekseen. Kun menin huoneeseen Lili nosti päätään ja sanoi hymy korvissa asti: ”Äiti katso. Miten paljon kirjoja! Ihanaa.”.

Olen onnellinen.