Sain syntymäpäivälahjaksi raakasuklaanvalmistuspaketin. Usean viikon ajan pakkaus odotti kaapissa, kunnes lopulta viime viikonloppuna päätin ryhtyä toimeen. Valmistus olikin superhelppoa. Itse en tosin käyttänyt paketin mukan tulleita muotteja vaan Tupperwaren silikonisia suklaavuokia. Paketista riitti suklaata kahteen vuokaan.
En ollut aiemmin erikoisemmin perehtynyt raakasuklaaseen. Muutamia kommenttaja olin kavereiden Facebook-päivityksistä lukenut. Useimmat niistä oli hehkutusta raakasuklaan mahtavuudesta. Itse olen suuri herkkusuu ja suklaa on parasta, mitä tiedän. Ensimmäinen maistiainen olikin minulle kyllä pettymys. Ei ollut raakasuklaa niin herkkua, että olisin halunnut sitä heti lisää saati vannonut etten enää koskaan muita suklaita syö. Mutta kyllähän tuo sopivasta iltaherkusta käy. Joka ilta olen kaksi palaa iltapalan ohessa nauttinut. Maku ehkä on päivien mittaan parantunut tai sitten siihen on vain tottunut.
Jotakin erityistä raakasuklaassa tosin taitaa olla. Olen ollut koko viikon todella hyväntuulinen, olo on ollut jopa euforisen hyvä, hymyilyttää, laulattaa ja askel on kevyt. Ihan kuin olisin vasta rakastunut tai muuten vaan onnesta soikeana. Työkaverikin maanantaina kysyi: "Miten voit olla noin hyvällä tuulella heti maanantaiaamuna? Voisinko saada saman lääkityksen?" Kun tätä onnellista oloa oli jatkunut jo monta päivää, niin pohdimme työkaverin kanssa lounaalla, mitä ihmeellistä on tapahtunut. Ja yhtäkkiä päähän pälkähti: Olen syönyt joka ilta raakasuklaata. Kun olimme jälleen koneen ääressä piti tietysti googletella, mitä ihmeellistä raakasuklaassa oikein on. Ja niinhän se selvisi: "Tämän “Jumalten ruoan” uniikit ominaisuudet linkittyvät kuitenkin kaikkein selkeimmin aivojemme toimintaan ja hyvän olon tuntemuksiimme." En tiedä, johtuuko onnellisen hyvä oloni oikeasti raakasuklaasta, mutta mieleenkiintoinen yhteensattuma se silti on.
Tänään toin suklaita työkaverillekin, nyt on sitten se sama lääkitys. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti